Lip sync (engl. lip synchronization, ”huulisynkkaus”) tarkoittaa sitä, että henkilö esittää laulavansa, vaikka varsinainen lauluraita tulee toisesta lähteestä. Tätä kutsutaan monesti lauluksi playbackina. Lip synciä on esiintynyt elokuvissa ja musiikkiesityksissä. Tunnetuin lip sync -tapaus lienee 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun Milli Vanilli -yhtyeen harjoittama lip sync, joka poiki huijaussyytöksiä.
Playback-laulu on nykyään yleistä. Playbackilla pyritään luomaan näyttävä esitys, ja taustanauhoilla voidaan taata esityksen laatu; laulajalla voi olla vaikkapa flunssa, mutta esitys voidaan esittää silti. [1]
Euroviisuissa taustanauhojen käyttö laulussa on kielletty. Soittimet tulevat Euroviisuissa taustanauhoilta.[2][3]
Ensimmäisen kerran taustanauhojen käyttö nousi keskusteluihin vuonna 1967, kun The Monkees -yhtye ei aina soittanut omia instrumenttejaan, vaan luottivat nauhoituksissa studiomuusikoihin. Faneille oli lopulta kuitenkin yhdentekevää, soittiko yhtye instrumentteja vai ei — he olivat tulleet nauttimaan esityksestä.[4]